Sukututkiminen on mielenkiintoista ja omasta suvusta saattaa löytyä todellisia yllätyksiä, esimerkiksi kuuluisuuksia tai vanhoja aatelisia. Sukututkimusta voi käyttää myös apuna kadonneiden sukulaistensa löytämiseen – kaikki eivät tunne perhettään, jotkut ovat epäonnekseen erkaantuneet jopa lähisukulaisistaan syystä tai toisesta.
Sukututkimukseen voi palkata ammattilaisen. Näin saa yleensä parhaat tulokset ja toisaalta säästät itse aikaa. Vähemmän laajan sukututkimuksen voi nykyään tilata helposti netistä. Sukututkimuksen voi myös tehdä itse, tai ainakin saattaa alulle itse. Jos myöhemmin päätyy umpikujaan, voi pyytää ammattilaista jatkamaan tutkimusta. Sukututkimus voi olla parhaimmillaan hyvin palkitsevaa.
Miten aloittaa oman sukututkimuksen teko
Monet kuvittelevat, ettei sukututkimusta voi tehdä itse, mutta sen aloittaminen on helpompaa kuin luullaankaan. Aivan ensimmäisenä kannattaa käydä sukututkimuksen tekoon liittyvä kurssi tai hankkia tietoa Internetistä tai aiheen kirjallisuudesta.
Varmin ja luontevin aloitus sukututkimukseen on aloittaa sukulaisista, jotka ovat elossa. Kerää heiltä niin paljon tietoa, kuin mahdollista, näin pääsee hyvään alkuun. Puhuttuun tietoon ei voi täysin luottaa, sillä jotkut saattavat muistaa nimiä vääriin. Sukulaisilta kannattaa pyytää myös kaikki kirjoitettu materiaali nähtäväksi. Kuva-albumeissa saattaa olla nimiä kuvien ohessa ja kirjoissa voi olla omistuskirjoituksia. Vanhoissa sukupolvelta toiselle kulkeneissa raamatuissa saattaa olla alkusivulla sukupuu, ja laatikoston pohjalta voi löytyä sukututkimuksen kannalta tärkeitä virkatodistuksia. Myös hautapaikkoja kannattaa kysyä, sillä hautakiviin on painettu koko nimet ja syntymä- sekä kuolinpäivät.
Sukulaisilta ei aina saa kasaan koko 1900-luvun sukuhistoriaa. Hyvä keino sukulaisille puhumisen jälkeen on kääntyä kirkkoherranviraston puoleen. Virastosta saa tilattua virkatodistuksia, joilla saa tietoa parhaimmillaan jopa 1800-luvulla syntyneistä sukulaisista. Lähes poikkeuksetta kaikissa seurakunnissa on viimeistään 1800-luvun alusta lähtien tallessa asiakirjoja. Myös ammattisukututkijat käyttävät kirkkoherranvirastoa lähteenään tutkimukselle. Rippikirjat, historiakirjat, vihkipaperit ja muut tositteet auttavat sukututkimuksessa.
Sukututkimusta voi tehdä itse jopa 1700 lukua aikaisemmille ajoille
Kun sukulaisten tiedot tai kirkkoherrankaan paperit eivät enää auta, on syytä suunnata Kansallisarkiston Digitaaliarkistoon, josta löytyy tietoa aina 1600 alkupuolelta 1900 luvulle saakka. Henkikirjat löytyvät nykyään kätevästi digitaalisessa muodossa. Mikäli tarvitsee uudempia henkikirjoja voi kääntyä uuden Kansallisarkiston ja maakunta-arkiston puoleen.
Sukututkimusta tekevän kannattaa vierailla myös kirjastossa. Sieltä saattaa yllättäen löytyä tietoa ja arkistoaineistoa, joka koskee omia sukujuuria.
Mitä jos sukujuuret ovat ulkomailla?
Mikäli sukututkimus suuntaa ulkomaille, kannattaa selvittää kohde maan virastoja ja kontaktoida paikallisia sukututkijoita tai Suomesta sukututkija joka on erikoistunut kohde maan tutkimukseen. Ainakin Ruotsin aineistoa löytyy paljon digitaalisessa muodossa ja näin niihin pääsee käsiksi Internetin kautta myös etänä. Suomesta käsin on tehty paljon sukututkimuksia varsinkin Ruotsin ja Venäjän suuntaan. Suomesta tehdään myös muutamia arkistomatkoja, joiden tarkoituksena on tehdä yhdessä sukututkimusta. Nämä markat suuntautuvat yleensä nimenomaan Ruotsiin ja Venäjälle.
Sukututkimuksen haasteet
Mikäli sukututkimusta tekee itse aloittelijana, ei välttämättä kannata nostaa odotuksia liian korkealle, vaikka tutkimuksen tekeminen on varsin mielenkiintoista ja hauskaakin. Sukututkimus saattaa tyssätä helposti joo muutamien sukupolvien päähän. Joskus taas löytää kyllä nimiä pidemmälle, mutta mitään varsinaista tarinaa ei suvulleen saa koostettua – ei löydy ammatteja tai mitään tietoa nimien ja päivämäärien lisäksi. Myös kirkon arkistot ja muutenkin vanhat arkistot eivät ole aukottomia. Papereita on saattanut hukkua vuosien varrella tai kirjauksia ei ole tehty niin kuin olisi pitänyt.
Tällaisissa tapauksissa voi vielä kokeilla uudestaan ammattilaisen kanssa. Heillä on paremmat kontaktit ja varakanavat etsiä tietoa. Sukututkimusta aloittaessa täytyy kuitenkin myös muistaa mahdollisuus, ettei ammattilainenkaan pääse sukupuussa odotetun pitkälle – syystä tai toisesta.